Plastiikkakirurgia ja kosmeettinen kirurgia Virossa
Plastiikkakirurgia
Käännöstoimisto Scriba
http://www.plastic-surgery-estonia.com
Viro
Viron tasavalta on yksi Länsimeren rannalla sijaitsevista Baltian maista. Pohjoisesta Viroa rajaa Suomen lahti, idästä Venäjä, etelästä Liettua, lounaasta Liivin lahti ja lännestä Länsimeri. Viro on pieni maa, saarien kanssa 45 225 neliökilometriä. Saaria kuuluu Virolle noin 1500, joista isommat ovat Hiidenmaa ja Saarenmaa.
Luonto
Viron maisema on tasainen ja suopohjainen. Pohjoisessa on hallitseviksi pintamuodoiksi tasangot. Etelä-Viro on kukkuloinen, siellä sijaitsee myös Viron korkein vuori - Suuri Munamägi, korkeus 318 metriä. Verratessaan muuhun Eurooppaan, ovat Viron korvet suurimmiksi osaksi säilyneet, villieläimiin ei ole koskettu, vaan ne juoksevat vapaina - luonto on enimmäkseen edelleen alkukantainen. Luontomaastojen, eläinten ja harvinaisten lajien suojaksi on luotu kansallispuistoja: Lahemaa, Karula, Matsalu, Soomaa ja Vilsandi kansallispuistot. Mantereelta löytyy paljon järviä, joista suurin on Peipsi järv (3555 km2- suuruudelta neljäs järvi Euroopassa) ja Võrtsjärv. Syvin järvi on Rõuge Suurjärv (38m). Paljon on myös jokia, joista pisin on 162 km pituinen Võhandu joki. Korkein vesiputous on melkein seitsemän metriä korkea Jägala Juga.
Vaikka Viro on enimmäkseen kovin tasainen ja suopohjainen, on luonto kuitenkin aika vaihteleva. Etelä-Viron muuttaa omaperäiseksi rannikko, mikä jossain on tasaisen sileä ja toisaalla taas nousee suoraan vedestä useita kymmeniä metrejä korkeat liuskakivi rantatörmät. Korkein on 56 metrinen Ontika rantatörmä. Länsi-Virossa sijaitsee myös Saarenmaa ja Hiidenmaa, mitkä ovat tunnettuja muun muassa katajien kattaman maiseman puolesta, mitä muualla Virossa ei löydy.
Viron ilmasto on pehmeä ja vaikuttajana on ennen kaikkea Länsimeri. Säät ovat aika kosteita, tuulisia ja viileitä. Sateita esiintyy yleensä eniten elokuussa, mutta myös syksy on sateinen. Kesät ovat lämpimiä ja talvella on yleensä sulailma. Kesällä päivät ovat pitkiä(jopa 18 tuntia), talvella taas lyhyitä - talvivaloa riittää vain kuudeksi tunniksi.
Virossa on neljä, selvästi erottuvaa vuodenaikaa. Kesäkuiksi ovat kesä-heinä-elokuu. Sen jälkeen alkaa lehtien putoamisella syksy, mikä muuttuu marraskuussa sujuvasti talveksi. Ensimmäinen lumi saapuu kuitenkin aikaisemmin, mutta sulaa yleensä pois. Maaliskuu merkitsee kevään saapumista.
Eläinkunta
Virossa on rekisteröity 64 nisäkästä ja 340 lintulajia. Eniten levinnyt nisäkkäät ovat villivuohet, hirvet, villisiat, karhut, ketut, jänikset, sudet ja ilvekset. Ilves on muuten ainut Virossa asuva kissaeläin. Linnuista useimmiten näkee (ja kuulee) rastaita, tiaisia, kottaraisia, varpusia, pääskysiä(haarapääskynen on myös Viron kansallislintu), kiuruja, variksia, kyyhkysiä, lokkeja, hanhia ja sorsia.
Kuvat eläimistä valokuvaaja Jürgen Joostilta
Vanhakaupunki Tallinna
Tallinna on Viron isoin kaupunki ja samalla pääkaupunki. Muita suurempia kaupunkeja ovat Tartto, Pärnu, Narva, Haapsalu, Kuressaare, Viljandi jne. Tallinna merkattiin maailman kartalle ensimmäistä kertaa vuonna 1154 erän Arabialaisen maantieteen tutkijan puolesta. Vuonna 1248 Tallinnalle myönnettiin Lübeckin kaupunginoikeus ja se tuli keskiajalla tunnetuksi kun tärkeimpiä Länsimeren reunan Hansa liiton keskuksia. Tallinnan kaupunki herättää huomiota arkkitehtuurin puolesta. Tallinnan vanhakaupunki on kaupungin vanhin osa, mikä merkattiin vuonna 1997 myös UNESCO maailmanperintö nimistöön. Vanhakaupungin erityinen arvo perustuu nykyaikaan asti säilyneeseen keskiaikaiseen miljöön. Melkein kokonaan on säilynyt keskiajalla syntynyt katujen verkosto, perusmuodon ovat säilyttäneet myös keskiajan tärkeimmät edustus- ja sakraalirakennukset, puhumattakaan kaupunkilaisten ja kauppiaiden kodeista ja muista rakennuksista. Enemmistö gootti-tyylisiä rakennuksia ovat peräisin 14, ja 15. vuosisadalta, jolloin Tallinnassa oli suurin taloudellinen kukoistus. Vanhimmat rakennusmuistot - Toompean muinaislinna (päätorniksi Pikk Hermann) ja Toomkirik ovat peräisin 13 vuosisadalta. Raatiaukiolla on säilynyt esim. Raeapteek (1422) missä toimii edelleen apteekki, Raekoda (1404) ja Suurgildi rakennus. Muita säilyneitä rakennuksia on enemmän tai vähemmän rakennettu uudelleen. Säilyneet ovat myös noin kymmenisen kirkkoa, joista suurin on peräisin taas keskiajalta, jo mainittu Tuomiokirkko, Oleviste kirkko, Niguliste kirkko, raunioina on säilynyt Pirita luostarikirkko ja Pyhä Katariinan Dominikaaninen luostarikirkko jm.
Ihmiset
Virolaiset ovat vuosituhansien aikana sekoittuneet erilaisten Viron alueelta läpi kulkeneiden kansalaisuuksien kanssa, esim. saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ym, joilta on peritty erilaista vertaa sekä luonteenpiirteitä. Perusvirolaisesta on sanottu, että hän on pohjoismaisen viileä, sisäänpäin suuntautunut, reservoitunut ja tunteitansa piilotteleva. Kommunikoidessa virolaiset ovat emotionaalittomia, vaikka ulkokuoren alla saattaa piiletä aivan erilainen maailma. Kun virolainen avautuu, huomaa todellista vilpittömyyttä ja aitoutta. Alkuvaiheen suljettu olo saattaa johtua vuosisatojen vieraanvaltaisuuksien alaisuudessa elämisestä ja siitä muodostaneesta luottamuspuutteesta ja skeptisyydestä kaiken ja kaikkia kohtaan, joihin lisääntyy armahtamaton ironinen vitsailu. Tyypillistä virolaista on pidetty myös johdonmukaisena ja työtä rakastavana ihmisenä. Vaikka virolainen tykkää enemmän touhuta itsekseen, ovat virolaisten keskuudessa hyvin rakastettuja tietyt merkkipäivät ja suuret kokoontumiset, kuten esimerkiksi laulu- ja tanssijuhlat. On sanottu että virolaiset ovat laulukansa, jotka muun muassa lauloivat itseensä vapaiksi (laulava revoluutio v.1988). Yksi virolaisten mieluisista juhlapäivistä on 24. kesäkuuta pidettävä juhannus, jota edellyttää juhannusaatto. Silloin sytytetään kaikkialla Virossa juhannuskokot, lauletaan ja tanssitaan, hypätään kokon yli ja keinutaan. Vuoden lyhyempänä yönä - juhannusyönä, on tapana myös esim. sanajalankukan etsiminen. Arvostettuja merkkipäiviä ovat myös Mardipäev (10.11) ja Kadripäev (25.11), jolloin lapset pukeutuvat Mardi- ja Kadrisandiks ja kulkevat ovelta ovelle, laulaa, tanssii ja saa siitä palkintoja. Rakastettu juhla on myös Joulu, jolloin(myös kaikkien suurempien juhlien ja merkkipäivien johdosta) on tapana valmistaa paljon ruokia. Kansanruokia ovat uuniperunat, sianliha, hapankaali, verimakkarat ja kalaruuat.